Asemies tässä terve!
Tässä se nyt olisi: blogi. Vaikka olen jo pidemmän aikaa seurannut blogeja, olen kuitenkin vältellyt omani aloittamista. Syytä tähän on vaikeaa selittää edes itselleni, mutta uskoisin että se liittyy jotenkin siihen etten ole kokenut minkäänlaista tarvetta jakaa tietoa itsestäni blogin kautta. Toki käytän Facebookia, mutta se on hyvin erilainen alusta ja on siksi täyttänyt tarpeeni tähän asti.
Osana tätä mediakurssia päätin pitkän pohdinnan jälkeen kuitenkin katsoa, että miten tämä blogi asia lopulta lähtisi toimimaan. En ole vieläkään täysin varma siitä, tulenko kirjoittamaan tätä kurssin loppuun asti. Toisaalta toivon, että blogin kirjoittaminen kurssia varten saattaisi aktivoida minua pitämään aktiivisesti omaa blogia. Tässä ensimmäisessä postauksessa en vielä sukella varsinaisesti kurssilla käsiteltyihin asioihin, vaan keskityn pohtimaan omaa suhdettani blogiin työvälineenä ja kurssityökaluna. Täten kuva blogista selventyy ainakin itselleni.
Kuten aiemmin sanoin, olen vältellyt blogin perustamista ja siihen kirjoittamista. Tämä johtuu pääosin siitä etten ole ollut täysin selvillä siitä mitä haluaisin blogissa jakaa. En halua blogini olevan liian henkilökohtainen ja haluaisin säilyttää sen suhteen tietyn anonymiteetin. Toisaalta en haluaisi tai edes jaksaisi kirjoitella mitään liian yleisluonteista blogia, sillä en näe sellaiselle mitään järkevää funktiota. Internetin täyttävät blogit ovat niin erilaisia ja eri aihepiirejä käsitteleviä, että oma yleispätevä paskanjauhanta (olen aina halunnut kiroilla blogissa, pyrin kuitenkin välttämään sitä tästä eteenpäin) ei varmasti tarjoaisi mitään merkittävää tai uutta kenellekään. Yksi blogin funktioista onkin mielestäni se, että toisin kuin päiväkirja, blogi ei ole suunnattu yksinomaan oman itsen käyttöön, vaan sillä on mielekkyyden vuoksi oltava edes pieni yleisö joka toimii interkaktiivisesti, auttaa blogin kehityksessä ja ohjaa sen suuntaa. Toisaalta tätä tekstiäni kirjoittaessa huomasin, että tiedostan kaiken nettiin päätyvän jäävän sinne ikuisesti. Vältän siis tietyllä tapaa oman yksityisyyteni vuotamista kaikkien nähtäville, kun välttelen blogin aloitusta. Ehkä jokin on siis mennyt kohdallani kuitenkin oikein, siinä vähäisessä mediakasvatuksessa jota olen kouluaikoinani saanut.
Saas nähdä mitä tästä kehittyy, sano rovasti ku pontikkapannun pappilaan asensi. Minä sanon samaa tästä blogista.
Asemies kiittää ja kuittaa!
